Siirry sisältöön
Valtakunnallista omaishoitajien viikkoa vietetään 25.11.-1.12.2024. Suomessa arvioidaan olevan noin 350 000 omaishoitajaa, joista suurin osa eli noin 300 000 toimii omaishoitajina ilman virallista omaishoitosopimusta hyvinvointialueen kanssa.
Suomen omaishoitoverkoston määritelmän mukaan omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairauden, vamman tai muun erityisen hoivan tarpeen vuoksi ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Omaishoitajuus on merkityksellinen päätös, joka mahdollistaa läheisesi omanlaisen elämisen tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Se on arvokas tapa tukea läheistäsi arjessa, mutta se vaatii myös sitoutumista ja voimavaroja. ”Usein omaishoitajaksi joudutaan, ei päästä tai haluta. Silti sen pitäisi olla valinta, jonka tulisi perustua läheisen vapaaehtoiseen valintaan ryhtyä omaishoitajaksi.”, sanoo tähän blogikirjoitukseen omista kokemuksistaan kertonut Nina Erholtz.
Omaishoitajuus herättää monenlaisia kysymyksiä ja tunteita. Ehkä mietit, mitä se tarkoittaa käytännössä, miten jaksat tai mitä tukea voit saada. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, ja on hyvä, että pohdit asiaa huolella ennen päätöksen tekemistä. Sitovassa omaishoitotilanteessa voit hakea omaishoidontukea omalta hyvinvointialueeltasi. Omaishoidontukeen kuuluvat hoitopalkkio, vapaapäivät, tapaturmavakuutus sekä omaishoitoa tukevat palvelut kuten terveys- ja hyvinvointitarkastukset sekä valmennus. Hoitopalkkio ja tukipalvelut sekä niiden laajuus riippuvat hyvinvointialueestasi sekä läheisesi avun tarpeesta. Siksi on tärkeää selvittää omalta hyvinvointialueeltasi, millaisia ratkaisuja juuri sinulle on tarjolla.
Jokaiselta alueelta löytyy omaishoidon palveluneuvonta, mistä saat lisätietoja. Omaishoidon tuen toimintaohjeet hyvinvointialueittain löytyvät myös Omaishoitajaliiton sivulta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että hyvinvointialueiden kriteerit omaishoidon tuen myöntämiseen ovat tiukentuneen taloustilanteen myötä kiristyneet entisestään ja niissä on suurta alueellista vaihtelua.
Päätös lähteä omaishoitajaksi on suuri, mutta sitä ei tarvitse tehdä yksin.
Nina Erholtz on toiminut puolisonsa omaishoitajana kymmenen vuotta. Erholtz kannustaa pohtimaan omaishoitajaksi ryhtymistä huolellisesti etukäteen. Erholtzin mukaan huonoin ja valitettavan tyypillinen tilanne on, että omaishoitaja jää yksin. Erholtz muistuttaakin, että vaikka hyvinvointialueen kautta saatavissa palveluissa kriteerit ovat tiukentuneet, ainakin vertaistukea on saatavilla. “Mikäli harkitset omaishoitajuutta, tutustu rauhassa tukiin ja palveluihin. Keskustele asiasta muiden kanssa esimerkiksi Facebookin omaishoitajien ryhmissä ja hae tietoa hyvinvointialueeltasi. Omaishoitajaliitto on ehkä se tärkein taho, jonka palveluihin kannattaa tutustua jo harkitessasi omaishoitajuutta. He tarjoavat kattavan tietopankin omaishoidosta sekä ohjausta, koulutusta ja tukea eri muodoissa omaishoitajille ja -hoidettaville riippumatta siitä onko sinulla omaishoitajasopimusta vai ei. Palveluita on saatavilla puhelimella sekä muiden kanavien kautta, jotka löytyvät liiton sivulta https://omaishoitajat.fi/ . Liitolla on myös omat aluevastaavat ja jäsenyhdistyksillä on toimintaa usealla eri paikkakunnalla Suomessa.”
Tärkeintä on löytää merkityksellisyys.
Nina Erholtz tietää, että omaishoitajuus on suuri elämänmuutos, joka tuo mukanaan huolta ja kuormitusta. Omaishoidettavan tilanne yleensä huononee, samalla kun omaishoitajan omat voimat heikkenevät. “Omaishoitajana autat läheistäsi päivittäisessä elämässä – olitpa hänen puolisonsa, lapsensa, vanhempansa tai muu läheinen. Omaishoitajuus vaikuttaa elämääsi monella tavalla. Se voi rajoittaa omia työssäkäynnin mahdollisuuksia, vapaa-aikaasi ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. On hyvä miettiä etukäteen myös mahdollisia tilanteita, kuten sairastumisesi, ja suunnitella, miten varmistetaan läheisesi hoidon jatkuvuus tällaisissa tilanteissa. Tämä rooli voi olla ympärivuorokautinen ja vastuullinen, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden läheisyyteen ja elämän merkityksellisyyteen. Se miksi alkaa omaishoitajaksi ja jaksaa siinä tehtävässä tulee löytää siitä omaishoitosuhteesta eli juurikin se merkitys. Itselläni se on rakkaus.”, kertoo Erholtz.
Omaishoitajaliiton tänä vuonna toteuttamaan kyselyyn vastasi 1929 omaishoitajaa, Erholtz mukaan lukien. Vastaajien kokemus on, että omaishoitajuus rasittaa omaishoitajien omaa terveyttä ja taloudellista tilannetta. Omaishoidon sitovuus sekä henkinen ja fyysinen kuormittavuus heikentävät omaishoitajan koettua terveyttä, ja vähentävät mahdollisuuksia huolehtia omasta hyvinvoinnista. Omaishoito heikentää erityisesti työikäisten omaishoitajien toimeentuloa. Osin syynä ovat vaikeudet työn ja omaishoidon yhteensovittamisessa. Kyselyyn vastanneista 60 % kertoo, että lakisääteiset vapaapäivät on pitämättä ja 80 % vastanneista arvioi oman terveytensä heikentyneen. Nina Erholtzille tulokset eivät tulleet yllätyksenä. ”Myös meillä on lakisääteiset vapaat pitämättä. Sopivia tilapäishoidon paikkoja on ollut hankala löytää. Allekirjoitan kaiken sen, mitä tämän kyselyn tuloksissa kerrotaan.”, sanoo Erholtz.
Muista: päätös ei ole lopullinen.
”Omaishoitajan arki voi olla ajoittain hyvinkin raskasta. Toisesta on huolehdittava, vaikka tuntuu, ettei itsekään pääse sängystä ylös. Muista, että ei ole häpeä pyytää apua ja varsinkin, jos joku tarjoaa sinulle apua, niin ota se vastaan. Jos sinulla on taloudellisesti mahdollisuus edes joskus helpottaa omaa arkeasi, niin hanki kotiin ammattilainen avuksi esimerkiksi kodin siivoukseen, kauppa-asioihin tai vaikka tekemään teille rentouttavat jalkahoidot.”, suosittelee Erholtz.
Jos omaishoitajuus käy liian raskaaksi, on täysin oikein harkita muita hoitomuotoja, kuten kotihoitoa tai palveluasumista. Tämä ei tarkoita epäonnistumista, vaan vastuullista huolenpitoa molempien hyvinvoinnista.